Jo 50 miljoonaa vuotta sitten viiniköynnöksiä kasvoi villeinä luonnossa, ja ensimmäisille ihmisille olivat rypäleet tärkeä osa ravintoa. Tiedemiehet ovat pystyneet todistamaan, että ihminen valmisti viiniä jo yli 8 000 vuotta sitten; silloiset viinit eivät tosin juurikaan muistuttaneet meidän tuntemiamme viinejä. Vanhimmat viininviljelykset ovat 6000 vuoden takaa ja ne löydettiin Kuolleen meren ympäriltä.
Viininviljelyksen taito levisi nopeasti Välimeren alueella. Kreikassa taitoa kehitettiin, siellä ruvettiin mm. leikkaamaan viiniköynnöksiä paremman laadun aikaansaamiseksi. Kreikkalaisten mukana viini levisi Italiaan. Roomalaiset toivat viiniköynnökset mukanaan Saksaan valloittaessaan maailmaa n. 2000 vuotta sitten. Saksassa viiniköynnöksiä istutettiin jokien laaksoihin.
Monella Saksan viinitilalla on pitkä historia, joka saattaa ulottua jopa 1000 vuotta taaksepäin. Keskiajalla luostarilaitoksella oli tärkeä rooli saksalaisen viinin historiassa, ja monet Saksan hienoimmista viiniviljelyksistä ovatkin luostarien perustamia. Tapansa mukaan munkit tekivät ahkerasti työtä, tutkivat, tekivät muistiinpanoja ja kehittivät viinin laatua.
Moni askel kehityksessä on myös tapahtunut vahingossa, kohtalon oikusta, kuten esimerkiksi jalohomeen tai ylikypsyneisyyden merkitys viinin laadulle. Vuonna 1775, sanansaattajan viipyessä matkalla munkit eivät uskaltaneet poimia satoa, ja näin rypäleet kypsyivät yli aikansa viiniköynnöksissä. Kun sanansaattaja vihdoin saapui poimintaluvan kanssa, munkit olivat aivan epätoivoissaan sadon suhteen. Ei mennyt aikaakaan, kun he jo totesivat, että viini oli saanut aivan uuden maun ja syvyyden, että laatu olikin parempaa. Näin syntyi Spätlese, eli myöhemmin korjatuista rypäleistä tehty viini, nykyisin yksi predikaattiviinien laatuluokista.